Susta kulta aijon maailman loppuun asti kiinni pitää.

Aika menee hirmu nopeasti ja tänään muistin, että 2 vuotta sitten Quattro tuli meille. Alku aikoina en oikein tykännyt Quattrosta. Aina ratsastaessa mulla oli naama väärinpäin koska olihan se aika vaikeaa mennä isolla hevosella Mollin jälkeen. Äiti monesti sanoi mulle että "anna sille hevoselle mahdollisuus" no tottelin äitin neuvoa ja aloin pikkuhiljaa tykkäämään Quattrosta. Quattro on saannu mun estekammon pois, ollaan koettu monia epäonnistumisia, mutta kyllä niitä onnistumisia on reippaasti enemmän. Ollaan kehitytty ratsukkona, sekä minä ratsastajana ja Quattro hevosena. Muistan kuinka Quattron askeleet tuntui kauheilta ja laukassa tuntu kuin se ois menny kovaa, mutta oikeasti se meni ihan hiljaa. Heiluin kuin räsynukke siellä, en saannut sitä menemään kunnolla peräänannossa (ei onnistu vieläkään kunnolla) En tiädä mitä kertoisi ei mulla varmaan muuta, laitan kuvia runsaasti!

Toivottavasti tää hevonen pysyy pitkään meillä!:)